Miltä minusta tuntuu mennä ihmisten ilmoille

Olen perheellinen ihminen, joten pystyn menemään miehen ja lasten kanssa vaikka kävelylle tai puistoon, kauppaan ja näin.

Uuteen paikkaan ja tapaamiseen en todenäköisesti saavu paikalle, ja jos saavun on se jo saavutus. Tämä voi jäädä päälle ja asiat sujuvat hyvin, mutta, jos aloitan väärällä jalalla eli en tule paikalle, en myöskään myöhemmin uskalla tulla ja mitä pidempi aika menee sen vaikeammaksi paikalle tuleminen on. Vaikka silloin kun tulee paikalle niin ei tule maailmanloppua.

Silti sitä ennen on kauhea ahdistus ja jälkikäteen analysoin sanoinko tai teinkö jotain tyhmää tai ‘väärin’. Vaikka usein, jos on kypsät ja terveet ihmiset vastassa niin he ymmärtävät ihmiset erilaisuutta ja kestävät sitä paremmin.

Pahimmillaan se näkyy vetäytymisenä tai itkuna, mutta voi myös näkyä agressiona, mikäli joku päättää avautua jostain. Se on jo riittävän raskasta olla paikalla, yksin.

Kärsin tästä aikuisenakin, jos pitäisi mennä opiskelemaan johonkin…en vaan pysty siihen enää. En usko, että tulen sitoutumaan enää mihinkään pitkäksi aikaa.

Luulen, että tämä alkoi lukio aikoihin ja, jos siellä Keskuspuistossa ei olisi kannustava ilmapiiri olisin helposti jäänyt silloinkin yksin, ulkopuolelle.

Lukio oli tosi raskasta ja yksinäistä aikaa, en tiennyt, mitä haluaisin opiskella ja mietin sitä yksikseni, joka päivä. Koulussa kiusattiin ja jätettiin ulkopuolelle(noihin aikoihin taisin mennä sekaisin, en tiennyt enää jos joku moikkas tai sanoi olet kaunis..niin en oikeasti tiedä pelleilikö ja kiusasiko vai ei). Rahatilanteesta puhumattakaan, olin pulassa, pahassa pulassa.

Tästä linkistä Pääset vilkaisemaan Amanda Pietikäisen kirjaan, Kirjeitä kiusaajille. Kokonaisen kirjan voi ostaa täältä Adlibris. Kirja tuo esiin hyvin tuttuja kiusaamistilanteita ja sitä kun ei uskalla enää mennä kouluun…tai muaalle.

Aiheesta muualla:

Lääkärilehti – Sosiaalisten tilanteiden pelko, kahvikuppineuroosi

Mieli.fi – Sosiaalisten tilanteiden pelko rajoittaa huomattavasti elämää

Mieli.fi – Pelko

Vastaamo – Ahdistuneisuushäiriöt

//Tässä lyhyessä tekstissä kerroin lyhyesti menneisyydestäni ja siitä miten se saattaa vaikuttaa nykypäivään. Ei niin paljon ettei jotakin hyvää ja hyvällä tarkoitan sitä, että koskaanen tule kärsimään niin paljon rahattomuudesta kuin silloin, koen, että ne ajat olivat bare bottom.