Tilanteet, joissa poltan käämit ja mitä vaadin itseltäni ja muilta.

Tiedättekö kun puhutaan siitä, ei se, mitä tapahtuu vaan se miten reagoit jadajadajada.

Käytän sanaa reaktio tässä ja kerron, mikä saa minut ärsyyntymään. Toiset käyttää sanaa trigger, anyway.

Syy sille etten ole kertonut näitä aikaisemmin oli…etten välttämättä kaipaa lisää ärsyttäjiä elämääni.

Kun saan tämän ulos, tämäkin asia varmasti muuttuu.

Ongelmat syntyvät omasta reaktiostani siihen kun toinen on epäaito, epäreilu, tyhmä tai kun näen tulevaisuuden, ja tiedän ettei tilanne voi mennä toisin/tai on umpikuja. Nämä eivät tietenkään ole ainoita, myös vanhat kokemukset ja tunteet laukaisevat asioita, joille minulla ei ole toimintamallia, jolloin teen, mitä voin.

Tässä on esimerkkejä epäaitoudesta – Näin sen näen/koen/tunnen

Neuvotaan muita, tehdään itse jotain muuta

Meistä jokainen toimii näin. Itse ainakin sanon:

“Tiedän, että on olemassa tälläinen juttu, en ole itse kokeillut, mutta se voisi toimia”.

Tuolla tavoin ilmaisen sen etten puhu kokemuksesta, enkä puhu läpiäpäähäni.

Esimerkkejä näistä neuvoista:

Sun täytyy kävellä enemmän.

Kun henkilö itse pyöräilee tai ajaa autolla pyykkitupaan parin talon päähän.

Neuvotaan muita tekemään toisin ja itse tehdään samoin.

Miks sä menisit salille? Itsepähän päätät miten sun ajan käytät.

Unelmoin pitkään, että pääsisin taas kuntoilemaan, en ole edelleen päässyt, kuntoni on romahtanut ja ulkonäkö ei ole sama kuin ennen. Tuon lauseen sanonut henkilö on kaikin tavoin etuoikeutettu ja itse kävi säännöllisesti jumpassa.

Valehteleminen

En tiedä ärsyttääkö tämä ketään muita, mutta pidän enemmän henkilöstä, josta en pidä kun sellaisesta joka on kaikin tavoin pidettävä, mutta ei ole rehellinen. Tiedän hassua.

Paskan puhuminen

Tähän kohtaan voisi laittaa vaikka mitä, mutta tällä hetkellä lyö tyhjää. Paskanpuhumisena pidän sellaisen vatvomista mihin ei voi vaikuttaa tai, mikä muuten vaan on turhaa. Toki asiat on hyvä saada ulos, jos ne vaivaa, mutta jos käy niin, että samat asiat toistetaan joka päivä niin..ei tee mieli elää samaa päivää uudelleen ja uudelleen.

Epäaitous

Henkilö on niin epäaito, että uskoo itse olevansa sitä, mitä esittää. Se, mikä saa minut kiehumaan on kokemus siitä, kun olen aito annan enemmän kuin, mitä ko. hlö ansaitsee, luulisin.

Olemalla niin rehellinen kuin vain voin, missäkin hetkessä ei ole helppoa.

Esittäminen olisi helponmpaa.

Toisaalta, jos joku joutuu esittämään niin pahasti sillekin on varmasti syy.

Odotan siis samaa käytöstä häneltä kuin itseltäni, mikä on tietenkin itsekästä ja kuitenkin osa ihmisluontoa.

Tälläisessä tilanteessa käy jotenkin yleensä niin, jos peilaan hänen omaa käytöstään takaisin. Hän lopettaa suhteen, sillä sellainenhan ei ole kivaa. Kysyy ‘Etkö pidä minusta Maria?’ No, en pidä s**tanan feikki.

Nämä on tilanteet, jotka eivät voisi mennä toisin ellei..toinen muuttuisi, olisi rehellisempi/aidompi eli valitsisi näin tai sitten mä valitsisin ja hyväksyisin sen ettei näin ole, mutta koska en hyväksy niin asia ei voi raueta muulla tavoin.

Tekonauru

Tämä on niin kauhea saa minut kiehumaan. Jos henkilö nauraa aina tekonaurua. En ole varma onko ihminen liian kiltti ja pelkää hylätyksi tulemista. Eiköhän me kaikki pelätä samaa, en silti naura tekonaurua.

Jatkuva anteeksipyytely

On se ärsyttävää, yhtä ärsyttävää kun toinen sanois ‘v*ttu’ koko ajan ja myös säälittävää.

Sit kun hermostun oikeasti huudahdan, että:

Mitä pyytelet koko ajan anteeksi, ei sun tarvii pyydellä. Saat olla olemassa, puhua, hengittää, v*ttu oikeesti!

Toinen, tämä yltää someen asti pelkureilla. Itsekin kirjoitin aina anteeksi ennen tai jälkeen kommentin, mutta päätin, että se ei ole rehellistä, ei tarkoituksenmukaista sanoa jotain ja pyydellä anteeksi sanomisiaan. Varsinkin, jos se johtuu paskan palautteen pelosta, tuomitsemisen pelosta, arvostelun pelosta tai hylätyksi tulemisen pelosta tai kaikkein surkein syy, “jos ylläpidolle ei sovi.”

Eikä tarvitse olla liian kiltti tai kohtelias.

Jokainen saa sanoa arkisen kommenttinsa ja jos joku siitä provosoituu niin on vastaanottajassa vika.

Yleensä itse provosoidun väittämistä joita väitetään polarisaation vuoksi, käsittelen asiaa myöhemmin.

Tässä on jotain, mikä olin sanonut ja, josta joku muu oli hermostunut. Voi myös pitää pilkun viilamisena, jos haluaa.

Se alkoi sanonnasta, joka meni näin:

Jotkut ihmiset ovat ilkeitä ja kohtelevat sinua huonosti. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, se ei kerro mitään sinusta, mutta kertoo paljon heistä.

Ja noin äkkiseltään katsottuna tuohan on ihan kiva sanonta, kun joku on ilkeä niin sen täytyy olla ilkeä ihminen!

Se, mitä vastasin tähän:

…joskus ilkeät ihmiset ovat ihmisiä, joilla on huono hetki. Samalla tavalla kuin sinulla on huono hetki niin et halua varmasti tulla leimatuksi ilkeäksi ihmiseksi. Ajattelin vaan jakaa, ettei tähän tule 100 kommenttia joissa “Totta” ..”niin totta”. Vällilä olet itse ilkeä välillä toinen se ei tee sinusta tai toisesta ilkeetä ihmistä.

Suurinosa samaistui kuitenkin tohon, että toinen on ILKEÄ ihminen.

Itsekin olen sitä mieltä, ettei kannata ottaa henkilökohtaisesti ja toisen sanomiset johtuvat hänestä, ole siitä tähän blogiin kirjoitellut aikaisemmin. Jatkoin siis näin:

Jotkut tuntuvat siltä, mutta en halua uskoa, että olisi kenenkään pysyvä olotila. Jos uskomme toisesta parempaa niin he voivat tulla paremmiksi, jos uskomme pahinta sekin näyttäytyy. Ja vaikka jollain olisikin huono hetki/ilkeä ihminen niin jo sen tietäminen tekee omasta suhtautumisesta helpompaa kun ymmärtää toista. Tyyliin “Ah, aina toi on ilkeä minulle, ei kannata välittää”.

Esimerkiksi narsistit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Vaikka olisivatkin ilkeitä ihmisiä, sitä ei välttämättä saa tietää kun vaan joku valittu henkilö, muille narsisti näyttäytyy tosi mukavana, välittävänä ja muilla tavoin puoleensavetävänä. Toisen näkökulmasta on mukava ja toisen näkökulmasta ilkeä. Kumpi on tosi?

Amiksessa, meillä oli kaunis, viisas ja nuori psykologi, joka sanoi:

Ihminen on ihminen, ei huono ihminen, ei hyvä ihminen, ei kaunis ihminen, ei ruma ihminen vaan Ihminen on ihminen.

Jotenkin noin se meni. Jos tiedät, mitä tarkoitan voisitko kommentoida, jotta voisin muokata tuon järkeenkäyväksi.

Tiedän..miksi toi narsistisuuskin piti vetää tänän mukaan? Mut hei tää on mun blogi, mun sekavaa ajatusvirtaa, jos et tykkää, ei ole pakko lukea. Ja oikeasti oli saatava ulos.

Ihmettelen aina kun itse tiedän tehneeni pahaa, ja väärin elämäni aikana, se, mitä ihmettelen on ettei kukaan muu tunnu tekevän pahaa ja väärin koskaan vaan kaikki ovat hyviä ja täydellisiä, mutta ne muut ovat PAHOJA, ILKEITÄ ja ties, mitä.

Mielestäni tämä on valhe ja jokaisessa on kaikenlaisia puolia, jotka vuorottelevat. Ei ole ketään, joka olisi AINA hyvällä tuuleella ja niin pois päin. Tai olisi AINA kiltti. Luulen, että tämä johtuu näkökulmasta ja siitä, mitä haluaa nähdä.

Olen joskus kuullut, että ihminen haluaa nähdä itsensä aina paremmassa valossa kuin, mitä on(jotta kestäisi itseään).Olen myös kuullut samaa ihmisten tekeleistä, kun tekee jotain niin ihailee sitä.

Itselläni on taas tosi korkeat standardit, nyt joudun tyytymään siihen, että Done is better than perfect. Joka tapauksessa siis en ikinä ‘Sen kun vaan teet’ tekisi jotain ja antaisi maailmaan ellei se ole esimerkki hetkessä toimimisesta, jolloin omalla kohdallani lopputulos on tavallista surkeampi(mä on tietynlainen luonnostaan, se millainen oon siis).

Siksi aina yritän tavallista kovemmin, koska mun normi olisi tavallista huonompi. Jos ihailen jotain aikaansaannostani niin siinä on nähty paljon vaivaa, sellaista, mitä ei silmin välttämättä näe.

Esimerkkinä. En myisi mitään, jossa ei ole arvoa, jota en ole lisännyt siihen vain tehdäkseni voittoa.

Enkä huijaisi tai jättäisi jotain oleellista kertomatta.

Manipulointi

Meistä jokainen on varmasti käyttänyt manipulointia itse ja sitä myös kokenut itse tai nähnyt sen tapahtuvan.

Esimerkki: Jätetään ulkopuolelle, koska henkilö ei suostu noudattamaan sääntöjä.

Säännöissä on näet se juttu, että nehän voi olla sanoitettuja ja sanomattomia ja ne voi olla myös järjettömiä jonkun yhden henkilön päähänpistoja.

Miksi mulla on asenne “Mielummin yksin kun huonossa seurassa” johtuu juuri tästä.

Omat ehdot: Jos ette brainstormaa, tuo jotain uutta ja pyri reiluuteen ja tasa-arvoon niin ette ansaitse olla mun seurassa.

Minulla ei ole mitään sääntöjä vastaan vaikka ehkä vaikutan siltä. Olen kasvanut tälläiseksi ja mielestäni hyvät säännöt ovat sellaiset, että yritetään jakaa, niin, että kaikille riittää eikä vain joillekin tietyille yksilöille.//Tasa-arvo on tärkeä ja reiluus.

Eli tietenkin, jos olet vahva niin hyvät sulle, mutta minusta on hienoa jos jaat toisille.

Jakamisessa on myös se, että vahvemman, sen jolla on resursseja on haluttava jakaa(jotkut jakavat ja toiset ei). Se, mitä en myöskään kannata, että se jolla on jotakin enemmän jakaisi omastaan jollekkin joka on kuin pohjaton kuilu, sillä silloin se heikompi käyttää liikaa hyväkseen toisen hyvätahtoisuutta, mikä on milestäni nou nou.

Eli myös vastaanottajan on tarkkailtava avuntarjoajaa, jääkö avuntarjoalle itselleen riittävästi aikaa, energiaa tai rahaa.

Eristäminen

Eristäminen liittyy tuohon yllä mainittuun esimerkkiin ja on helpoiten nähtävissä lasten keskuudessa.

Ootsä tänään mun kaa? Ei olla ton kaan… – Väittäisin, että tälläistä käytöstä opitaan kavereilta ja vanhemmilta.

Epätasa-arvo

Epätasa-arvo on kaikin puolin nou, nou. Usein paremmassa asemassa oleva ihminen on sokea tai aliarvio toisen ei-etuoikeutettua tilannetta. Tämä häiritsee minua eniten ja käytökselläni ei ole rajoja kun huomaan epätasa-arvoa.

Sanon tähän vielä sen, että kyllä tiedostan olevani etuoikeutetumpi kuin monet muut ihmiset, käsittelen asiaa kenties myöhemmin.